Minun tieni

Nyt vaikka kivunkin keskellä
mä tahdon tietäni taivaltaa.
Olen vain läpi kulku matkalla
mä tään maan:

En tänne mä kuulu ollenkaan!
Olen muukalainen mä tämän maan
ja taivaassa siellä on;
kotini ainiaan! Hallelujaa!!

Olen saanut elämääni pistimen;
se kipu, sairaus, tuskakin on!
Mutta valittaa en tahdo ma,
Vaan katson Ristille Golgatan!

Siellä on apuni, rauhani, turvanikin,
siihen mä jälleen nyt
polvistun, rukoillen, anoen;
Auta sä mua ja johdata,
että Tahtosi Pyhän ain täyttäisin!

Oi, Rakas Jeesuksein,
sä tunnet, tiedät mut!
Kiitos, kun olet kanssani
ja saan seurassasi astella.

Tule viereeni Mestarini mun
ja ota syliin, turvaan,
sairas, uupunut: oonhan;
lapsesi sun!

On armoa, kun olla mä saan
lapsi Jumalan ja Isän turvallisen.
Sä annoit Poikasi kuolemaan,
että meillä;
elämä Hänessä aina olisi!
Nyt kyynel silmin tulla tahdon
ja eteesi polvistua; rukoillen!

Anna syntini, heikkouteni, kaikki
anteeksi ja armahda!
Soi Kiitos virsi nyt taivainen:
mä levon, rauhan sain
tuon ihanan ja taivaallisen.
Golgatan ristin juureen,
kun jälleen mä jäin!

Soi ylistystä nyt sieluni mun,
kun Jeesus elämääni vartioi!
Olen lammas mä paimenen
ja etsiä saan,
huutaa maailmaan;

Tulkaa kaikki janoavaiset,
tulkaa Karitsan luokse,
joka teille ilon, rauhan , kaiken hyvän
nyt sydämeen itkevään ja
katuvaan tahtoo tuoda!

Uhri tuo Karitsan
oli uhri, vuoks sun ja mun
kärsivän.
Ethän siis enää pois sä kulje
ja luotasi Jeesustasi sulje?

Anna siis jo elämäsi,
kaiken: sä käsiin
Rakastavan Vapahtajasi sun!
Niin ilon, rauhan sä saat
ja kerran ikuisen maan!

kirj. tuntematon